Sunnuntai

Perjantai-iltana menimme toiselle puolelle keskustaa katsastamaan meininkiä baari/yökerhoalueelle. Puolen tunnin taksimatkan hinta, 6,5 euroa, ei päätä huimannut. Tin Pan -nimisessä baarissa ei mahtunut oikein liikkumaan, eikä keskustelusta tullut musiikin takia mitään, mutta hauskaa oli joka tapauksessa. Suomessa täpötäydessä baarissa saa jatkuvasti varoa läikkyvää olutta ja aggressiivisten humalaisten nyrkkejä, mutta täällä luoviminen läpi ihmismassojen käy kivuttomasti ja lähes kaikki hymyilevät (!). No, moisiin paikkoihin ei ehkä kovin usein jaksa lähteä, koska arvostan istumista ja ihmisten kanssa juttelemista, mutta ihan käymisen arvoinen paikka. Sitäpaitsi halvempien kuppiloiden oluen hinta on ylivoimainen houkutin, 5 litran tynnyrin saa pöytään halvimmillaan reilulla kymmenellä eurolla. Erikoisuutena Tin Panista mainittakoon vielä "No G.I's"-kyltti ovella, eli paikallisen jenkkisotilastukikohdan porukka ei ilmeisesti ole kaikkialla kovinkaan hyvässä maineessa. Taksin saaminen takaisinpäin tuotti hieman ongelmia, suurin osa kuskeista ei ilmeisesti halunnut ottaa kyytiin ulkomaalaisia kommunikaatio-ongelmien takia, tai sitten he eivät halunneet ajaa niin kauas kuin olimme menossa. Suomessa riittää kun rojahtaa takapenkille ja kertoo määränpään, mutta täällä (kuten useimmissa muissakin paikoissa joissa olen käynyt) pitää ensin kysyä etuikkunasta haluaako kuski ajaa kyseiseen paikkaan. Onneksi Koreassa ei sentään tarvitse tinkiä hinnoista vaan kaikki taksit käyttävät mittaria.



Nukkumaanmeno venyi lähemmäs aamukuutta, ja kahdeltatoista heräsin siihen, kun buddy-oppilaani "Harry" (jostain syystä täällä, kuten esim. Indonesiassakin, monet esittäytyvät oikean nimensä sijaan länsimaisella lempinimellä) paukkasi ovesta sisään - hän oli tullut auttamaan minua ongelmissani kursseille rekisteröitymisen kanssa. Pää melko sumussa saimme kurssiasiat sumplittua jollekin mallille. Iltapäivällä menimme Innan kanssa paikalliseen Näsinneulaan Seoul Toweriin, joka sijaitsee kaupungin keskellä olevalla korkealla kukkulalla. Kukkulan huipulle noustiin köysiradalla, ja vaikka itse torni ei mikään maailman korkein ollutkaan, oli sieltä upeat näköalat joka puolella silmänkantamattomiin jatkuvaan kaupunkiin ja sitä ympäröiviin vuoriin. Kaupungin mittakaava tuhansine pilvenpiirtäjineen ja lukuisine muita alueita ylemmäs kohoavine keskustoineen on henkeäsalpaava. Metropolialueella asuukin Pohjoismaiden verran ihmisiä, yli 20 miljoonaa. Tornin juurella kiersi kuuluisa aita, johon rakastavaisilla on tapana käydä kiinnittämässä lukko suhteensa sinetiksi.

Tänään menemme vihdoin ostamaan Harryn kanssa paikalliset puhelimet. Oma puhelimeni kyllä toimii täällä, Innan taas ei, mutta paikallisella liittymällä saa tutut tarvittaessa kiinni edullisesti. Täällä pitää ilmeisesti ostaa kokonainen prepaid-puhelin, SIM-kortteja ei käytetä. Illalla menemme katsomaan Dark Knightia IMAX-teatteriin Yongsanin kaupunginosaan. Koulu alkaakin sitten huomenna, tosin kurssivalintojen ansiosta minulla ja Innalla on maanantait ja perjantait vapaata - jää enemmän aikaa matkustamiseen ja maahan tutustumiseen. Ja täällä keskustan kampuksella ei edes ole juurikaan itseäni kiinnostavia kursseja, ohjelmointia opetetaan 80km päässä sijaitsevalla insinöörikampuksella.