Syksyn sävel 2008

Täällä muuten joka ikinen tekninen laite tuntuu lurittelevan jonkinlaisia melodioita ihmisten iloksi. Ilmastointilaite musisoi kun sen laittaa päälle, samoin pesukone, joka myös soittaa n. puolen minuutin fanfaarin saatuaan pyykit pestyä, eikä mikroaaltouunikaan pysy hiljaa . Metrossa jokaista kuulutusta edeltää neljännesminuutti klassista musiikkia ja ovemme sähkölukkokin kuulostaa Tamagotchilta.

Dark Knight IMAXina oli upea, ja leffa tuntui paremmalta kuin ensimmäisellä katsomiskerralla. Muutoinkin kuin visuaalisesti, pätkässä kun on puolisen tuntia IMAX-kameroilla kuvattua materiaalia josta on rajattu normiteatteriversioon puolet kuva-alasta pois.

Huomisaamuna menemme kaupungin laidalle patikoimaan vuorelle, sieltä avautunee mukavat näkymät kaupungin yli.

Sunnuntai

Perjantai-iltana menimme toiselle puolelle keskustaa katsastamaan meininkiä baari/yökerhoalueelle. Puolen tunnin taksimatkan hinta, 6,5 euroa, ei päätä huimannut. Tin Pan -nimisessä baarissa ei mahtunut oikein liikkumaan, eikä keskustelusta tullut musiikin takia mitään, mutta hauskaa oli joka tapauksessa. Suomessa täpötäydessä baarissa saa jatkuvasti varoa läikkyvää olutta ja aggressiivisten humalaisten nyrkkejä, mutta täällä luoviminen läpi ihmismassojen käy kivuttomasti ja lähes kaikki hymyilevät (!). No, moisiin paikkoihin ei ehkä kovin usein jaksa lähteä, koska arvostan istumista ja ihmisten kanssa juttelemista, mutta ihan käymisen arvoinen paikka. Sitäpaitsi halvempien kuppiloiden oluen hinta on ylivoimainen houkutin, 5 litran tynnyrin saa pöytään halvimmillaan reilulla kymmenellä eurolla. Erikoisuutena Tin Panista mainittakoon vielä "No G.I's"-kyltti ovella, eli paikallisen jenkkisotilastukikohdan porukka ei ilmeisesti ole kaikkialla kovinkaan hyvässä maineessa. Taksin saaminen takaisinpäin tuotti hieman ongelmia, suurin osa kuskeista ei ilmeisesti halunnut ottaa kyytiin ulkomaalaisia kommunikaatio-ongelmien takia, tai sitten he eivät halunneet ajaa niin kauas kuin olimme menossa. Suomessa riittää kun rojahtaa takapenkille ja kertoo määränpään, mutta täällä (kuten useimmissa muissakin paikoissa joissa olen käynyt) pitää ensin kysyä etuikkunasta haluaako kuski ajaa kyseiseen paikkaan. Onneksi Koreassa ei sentään tarvitse tinkiä hinnoista vaan kaikki taksit käyttävät mittaria.



Nukkumaanmeno venyi lähemmäs aamukuutta, ja kahdeltatoista heräsin siihen, kun buddy-oppilaani "Harry" (jostain syystä täällä, kuten esim. Indonesiassakin, monet esittäytyvät oikean nimensä sijaan länsimaisella lempinimellä) paukkasi ovesta sisään - hän oli tullut auttamaan minua ongelmissani kursseille rekisteröitymisen kanssa. Pää melko sumussa saimme kurssiasiat sumplittua jollekin mallille. Iltapäivällä menimme Innan kanssa paikalliseen Näsinneulaan Seoul Toweriin, joka sijaitsee kaupungin keskellä olevalla korkealla kukkulalla. Kukkulan huipulle noustiin köysiradalla, ja vaikka itse torni ei mikään maailman korkein ollutkaan, oli sieltä upeat näköalat joka puolella silmänkantamattomiin jatkuvaan kaupunkiin ja sitä ympäröiviin vuoriin. Kaupungin mittakaava tuhansine pilvenpiirtäjineen ja lukuisine muita alueita ylemmäs kohoavine keskustoineen on henkeäsalpaava. Metropolialueella asuukin Pohjoismaiden verran ihmisiä, yli 20 miljoonaa. Tornin juurella kiersi kuuluisa aita, johon rakastavaisilla on tapana käydä kiinnittämässä lukko suhteensa sinetiksi.

Tänään menemme vihdoin ostamaan Harryn kanssa paikalliset puhelimet. Oma puhelimeni kyllä toimii täällä, Innan taas ei, mutta paikallisella liittymällä saa tutut tarvittaessa kiinni edullisesti. Täällä pitää ilmeisesti ostaa kokonainen prepaid-puhelin, SIM-kortteja ei käytetä. Illalla menemme katsomaan Dark Knightia IMAX-teatteriin Yongsanin kaupunginosaan. Koulu alkaakin sitten huomenna, tosin kurssivalintojen ansiosta minulla ja Innalla on maanantait ja perjantait vapaata - jää enemmän aikaa matkustamiseen ja maahan tutustumiseen. Ja täällä keskustan kampuksella ei edes ole juurikaan itseäni kiinnostavia kursseja, ohjelmointia opetetaan 80km päässä sijaitsevalla insinöörikampuksella.

Likapyykkiä

Olut on täällä halvahkoa ja paikallinen viina soju myös. Soju on vain hieman yli 20-prosenttista ja maistuukin lähinnä vedellä jatketulta Koskenkorvalta. Olutkannuja ja sojupulloja tyhjennettiin kiitettävään tahtiin suurehkoolla seurueella loppulaskun jäädessä alle 10 euroon per nuppi. Eilen saapunut "uusi" kämppis päätti sammua baarissa joten jouduimme raahaamaan hänet kotiin. Itse menin tämän jälkeen nukkumaan, mutta kyseinen itävaltalaissankari oli saanut yöllä loistoidean ja oli kussut yhteistilojen lattialle. Armelias uni säästi minut tapauksen todistamiselta. Toivottavasti ei tule toistumaan.

Tänään opiskelin hieman koreaa pyykkikoneen ohjauspaneelista, pesutuloksesta päätellen kielipääni on varsin hyvä.

Kaupunkikierros

Kaupungilla pyörähtäminen veikin sitten viisi tuntia, etsimme lähimmän metroaseman ja ajoimme COEX-mallille toiselle puolelle keskustaa. Metroverkko on valtaisa, 12 linjaa ja satoja pysäkkejä, mutta melko looginen. Kertamatka maksaa 80 senttiä. Ihmisten määrä jaksaa hämmästyttää, samoin joka puolella silmille hyppivät valomainokset ja videoscreenit.

Korealaiset syövät ohuilla teräksisillä puikoilla, joiden hallinta on melkoisesti vaikeampaa kuin kiinalaisista ravintoloistakin tuttujen puisten tai muovisten puikkojen. Tänään orientaatiotilaisuudessa tarjottu lounas päätyi kuitenkin suuhun näilläkin välineillä. Paikallisena ruokaerikoisuutena mainittakoon hapankaalia muistuttava mutta voimakkaamman makuinen kimchi - kannattaa kokeilla jos tänne päin maailmaa päätyy.

Kämppikset ovat iltaoluella lähipubissa, taidan painua sinne parille vielä itsekin. Huomenna on tiedossa retki "perinteiseen korealaiseen kylään", mitä se sitten onkaan. Viikonlopuksi olemme suunnitelleet jonkun Soulia reunustavan vuoren valloittamista patikoiden.

Perillä

Täällä sitä sitten asutaan seuraavat neljä kuukautta. Asuntona kuuden vaihtarin jakama kämppä mukavan kokoisilla yhteisillä tiloilla pienen kävelymatkan päässä koululta (vuokra n. 230e/kk). Täällä asuu myös TAMK:n toinen Soul-vaihtari Petri sekä ihmisiä Saksasta, Itävallasta ja USA:sta. Vaikka en kimppakämppien ystävä olekaan niin puitteet vaikuttavat varsin siedettäviltä.

Saavuimme siis eilen Innan (tietämättömille: siskoni, joka tuli tänne myös vaihtoon) kanssa Soulin kentälle josta byddymme toi meidät bussilla majapaikkoihimme. Trooppinen helle oli kuumempi ja painostavampi kuin mitä odotin - varsinkin 36 tunnin matkanteon jälkeen - ja jopa myöhään illalla hiki tuli pintaan pelkästä istuskelusta. Puhumattakaan tästä päivästä, kun vaihtareita kierrätettiin koulun alueella tutustumassa paikkoihin. Toisaalta mukava lämpö kelpaa Suomen viileän kesän jälkeen. Ja tuleehan täälläkin pian syksy ja kelit muuttuvat viileämmiksi. Tutustumiskierros oli tylsä kuten ne aina ovat, mutta tutustuipa sen aikana muihin vaihtareihin. Täällä on yllättävän paljon suomalaisia, ainakin kahdeksan - enemmän kuin mitään muuta kansallisuutta. Täyttelimme myös melko läjän erilaisia lomakkeita liittyen oleskelulupaan, opiskelijakorttiin, pankkitiliin yms.

Ensivaikutelma kaupungista on ollut hyvä. Valtava mutta ei liian kaoottinen, ja alue jossa koulu ja asuntomme sijaitsevat on rauhallista. Nyt pitää lähteä seikkailemaan subwaylla ympäri keskustaa ja hankkimaan paikallistuntemusta, ja illalla oluen merkeissä lähialueille.

Hong Kongin kentalla

Tampereelta lahdosta on jo yli vuorokausi, ja matkaa on viela jaljella n. 12 tuntia. Koska yhdensuuntaisia lentoja Hki-Soul ei ollut saatavilla jarkevaan hintaan, jouduimme valitsemaan jarjettoman reitin Hki-Amsterdam-Hong Kong-Soul. Lievasti sanottuna turhautti lennella Latvian yli itaan pain Amsterdamista kun matkaan oli tuhrautunut jo puoli vuorokautta aikaa ja olimme yha yhta kaukana maaranpaasta kuin lahtiessamme Tampereelta. Ja nyt ollaan pari tuhatta kilometria liian etelassa karvistelemassa 9 tunnin vaihtoa, kentta sentaan on aanestetty useasti maailman mukavimmaksi. Suihkuunkin pitaisi kohta paasta. Vasymys alkaa painaa aika lailla, 190-senttinen kun ei turistiluokassa istu niin mukavasti etta uni tulisi. Mutta parin paivan valvomiset ja kymmenien tuntien matkat ovat tulleet jo jossain maarin tutuiksi, ja niista on ennenkin selvitty.

Kohdekoulun kv-yhteyshenkiloiden kielitaidottomuuden takia erittain epamaaraiselta nayttanyt asuntotilannekin selvisi eilen, katto pitaisi siis loytya paan paalle kohtuuhintaan. Seuraavat tunnelmat siis Soulista jahka saan verkkopiuhan kiinni seinaan.

Pohjustusta

Kuten blogin nimikin kertoo, tulen kirjoittamaan lähinnä tulevan syksyn kokemuksistani Soulissa, Etelä-Koreassa. Mikä minut sitten heittää tuohon maailmankolkkaan? Opiskelu Sungkyunkwan Universityssä (alan jo muistamaan nimen kirjoitusasun), suomalaisen kouluni TAMK:n partnerikoulussa. Olen opiskellut kaksi vuotta tietojenkäsittelyä, ja jotain siihen liittyvää on tiedossa tulevinakin kuukausina. Sekä toki myös korean kielen opiskelua. Mukaan on lähdössä myös TTY:llä opiskeleva siskoni - yksinkin maailmaa kolunneena olen tyytyväinen, että tällä reissulla on hyvää seuraa mukana.

Pääpaino lienee intohimoisen opiskelun sijaan yleisessä uusien kokemusten hankkimisessa - maan lukuiset vuoret houkuttavat patikoimaan, Kiinassa ja Japanissa pitäisi myös piipahtaa, syksyisen kotimaani pohjoista naapuria unohtamatta. Lukukauden jälkeen matkustamme joulunviettoon Thaimaahan muun perheen seuraksi, ja siitä jatkamme kaksin Indonesiaan tammikuuksi. Olin Indonesiassa viitisen viikkoa viime kesänä, ja odotan innolla paluuta uskomattoman luonnon, iloisten ihmisten ja kaoottisenrennon yleistunnelman pariin.

Lähtö Suomesta koittaa 26. elokuuta, edullinen lentoreittimme vie meidät Helsingistä Amsterdamiin, sieltä Hongkongiin ja lopulta Souliin hieman yli vuorokauden aikana. Tällä hetkellä kelit perillä näyttävät varsin mukavilta Suomen "kesään" verrattuna, mutta talvea kohti sielläkin viilenee. Eiköhän tuo Suomen syksyn voita.

Kirjoittelen lisää jahka pääsen Souliin, ja kuviakin on toki tiedossa.