Go SK Telecom!

Olin juuri elämäni ensimmäisessä koripallomatsissa, vastakkain olivat Seoul SK Telecom ja Seoul Samsung. Täällä ei siis tiimin pääsponsorin nimeä pidetä vakan alla. Okei, ensinmainitun joukkueen virallinen nimi on Seoul SK Knights, mutta ei kukaan katsomoissa mitään ritareita huutanut vaan "Seoul SK!" ja "Seoul Samsung!" -huudot kilpailivat keskenään. Eikä se "SK" tosiaankaan tule Seoul Knightsistä vaan tuosta puhelinyhtiöstä. Eipä siinä mitään, kyseinen pulju onkin mitä mainioin yhtiö, suomalaisen puhelimeni tekstiviestit toimivat täällä vain SK:n verkossa, kiitos siis heille. Samsung taas sponsoroi täkäläistä yliopistoamme, joten olimme kahden vaiheilla kumpaa joukkuetta haluaisimme kannattaa.

Lipunmyyjätytön kysyessä kumman joukkueen kannatuskatsomoon tahtoisimme mennä, luin neitosen rintamuksesta ääneen Knightsin nimen ja valinta osoittautuikin oikeaksi - he voittivat ottelun reilulla marginaalilla. Koko tapahtuma oli melko keskittymishäiriöistä kakofoniaa mutta pelattiin siellä aina välillä koripalloakin. Muutaman minuutin välein ottelu keskeytettiin tv-lähetyksen mainoskatkojen ajaksi ja joukkueiden mainosmaskotit tulivat tanssimaan kentälle mainoskylttejä heiluttelevien cheerleader-tyttöjen kanssa. Oli Anycall-logomies, KrazeeBurger-hampurilainen, Pocari Sweat -tölkki (kuka hullu juo Hiki-nimistä urheilujuomaa?) ja Crispy Cream -jäätelöpallo. Samalla kentältä luututtiin pelaajien hikeä Anycall-mopeilla. Kaiken aikaa ämyreistä pauhasi erilaisia SK -aiheisia kannustusjumputuksia ja huutosakkien vetäjät piiskasivat kannustajia yhä kovempaan mekkalaan. Tunnelmaa oli kuin SM-liigan paikallispelissä, ainoana miinuksena oli oluttarjoilun puuttuminen - jaksaako joku katsoa urheilua kuivin suin? Jaksoimmehan me, ja urheilun jälkeen toki maistuu aina pikkusuolainen joten kävimme vielä hampurilaisella ja oluella ennen kämpille palaamista.

Viimeinen viikko Soulissa käynnistyy pian, ja huomenna on viimeinen koulupäivä. Pari kouluprojektia vaatii vielä viimeistelyä ennen palautusta, mutta loppusuoralla tässä tosiaan ollaan. Kieltämättä olo on hieman haikeakin, mutta toisaalta on mukavaa jatkaa eteenpäin. Varsinkin kimppa-asumisesta arvalla valittujen, lähinnä saksaa puhuvien ihmisten kanssa olen jo saanut tarpeekseni. Ensi viikon perjantaina onkin sitten edessä siirtyminen etelän lämpöön palmujen katveeseen ja korallien kupeeseen.

Soul on noussut suosikkikaupungikseni, ja Korea on aivan liian vähän maailmalla tunnettu helmi. Upea luonto, miellyttävä ilmasto, ystävälliset (joskin valitettavan kielitaidottomat) ihmiset, turvallisuus, edullinen hintataso ja toimiva infrastruktuuri tekevät maasta mukavan asua ja matkustaa. Aasiassa vaihto-opiskelua harkitseville voin suositella Koreaa lämpimästi tutumpien Malesian, Thaimaan yms. vaihtoehtona. Itse olen tyytyväinen, että en päässyt ykkösvaihtoehtooni Bangkokiin opiskelemaan.