Paleltaa

Aiemmin hehkuttamani syksy on saanut hieman kylmemmän käänteen - eli nyt täällä on oikeasti kylmä! Elohopea huitelee nollan tienoilla, eikä se sinällään haittaisi, mutta
a) talvitakkia ei ole
b) tuulee
c) kauppoja, ravintoloita yms. ei ole suunniteltu talven varalle, vaikka talvi on täälläkin joka vuonna.

Tuulikaapeista ei ole tietoakaan, ja ulko-oven alla on yleensä rotanmentävä rako josta raikas syysilma tulvii sisätiloihin. Onneksi asunnossamme sentään on mukava lattialämmitys ja tuplaikkunat ja koululle on vain 10 minuutin kävelymatka joten eiköhän joulukuun 19. päivään asti selvitä ilman talvitakkiakin.


Tänään oli korean kielen loppukoe, joka meni luullakseni varsin hyvin. Jos se olisi mennyt mitenkään muuten, voisin olla todella pettynyt itseeni, niin helpon kokeen opettaja oli tehnyt. Ei ilmeisesti halua kenenkään reputtavan. Harmi vain, että kurssin aikana ei ole oikein oppinut kommunikoimaan koreaksi. Kielioppia on jonkin verran päässä, samoin sanoja, mutta koska täällä opetusmetodit perustuvat tekstin kopioimiseen enemmän kuin puhumiseen, keskustelutaidot ovat yhä lähellä nollaa. Selittänee myös sen, miksi lähes kukaan täkäläinen ei osaa puhua englantia, vaikka sen opetukseen panostetaankin täällä nykyään paljon.

Pidin tänään myös Korean historian kurssilla lyhyen esitelmän aiheesta "North Korea after war". Samaisen otsikon alla kirjoittelen myös kyseisen kurssin term paperia, joka on käytännössä valmis vaikka deadline on vasta kuukauden päästä. Päätin kerrankin tehdä jotain ajoissa, koska ylihuomenna alkaa parin viikon reissailu ja sen jälkeen lukukautta on jäljellä alle enää kaksi viikkoa.

Perjantaina menemme Innan kanssa Pohjois-Koreaan päiväretkelle maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Kaesongiin. Pohjoisen ja etelän välit ovat kiristyneet viime aikoina ja näillä näkymin Pohjois-Korea sulkee maiden välisen rajan joulukuun alusta lähtien, mutta ehdimme onneksi piipahtamaan maassa juuri ennen sitä. Lauantaina lennämme Beijingiin, ja palaamme Souliin Shanghaista 2.12. eli tiedossa lienee rentouttavat pari viikkoa kaukana Soulin kimppakämpästä ja vaihtarinaamoista. Tässä vaiheessa asunnon jakaminen kuuden ihmisen kanssa alkaa lievästi sanottuna risomaan, varsinkin kun suurin osa asukeista osallistuu siivoukseen ja perustarvikkeiden hankkimiseen perin vähäisellä panostuksella.

Toinen asia joka on alkanut rassaamaan on ulkopuolisuuden tunne. Koska erittäin harva korealainen puhuu englantia, tuttavuudet paikallisiin ovat jääneet melko vähäisiksi. Elämä täällä pyörii lähinnä muiden ulkomaalaisten muodostaman kuplan sisällä, ja korealainen elämä on lähes yhtä vierasta kuin saapuessani. Toki kaikenlaista on tullut nähtyä ja koettua, mutta kuitenkin ulkopuolisena tarkkailijana. No, täällä Soulissa on asuttava enää muutama hetki Kiinan-reissun jälkeen joten kyllä tämä kestetään. Sitten suuntana onkin lämpimämmät maisemat, ei lainkaan hassumpi juttu.



Viikon kuvana bikini-babe vending machine, sanovat Japania kolikkoautomaattien luvatuksi maaksi mutta Korea ei jää paljonkaan jälkeen.