Autotehtaalla

Eilen torstaina kävimme Korean kulttuurikurssin kanssa Hyundai Motorsin tehtaalla Asanissa, parin tunnin matkan päässä Soulista. Jo bussimatka oli mielenkiintoinen, kun puolet matkasta oli Soulin esi- ja satelliittikaupunkeja, ja 30-40-kerroksisten asuintalojen metsät kohosivat tien varressa. Sadat ja tuhannet valtavat talot tuntuivat vain jatkuvan ja jatkuvan - no, jossainhan niiden parinkymmenen miljoonan ihmisen on asuttava.

Itse tehtaalla saimme perinpohjaisen kierroksen useimpien tuotantohallien läpi. Auton elämä alkaa teräsrullasta, josta sitten leikataan melkoinen määrä erilaisia osia auton kehikkoa varten - katto, kyljet, ovet, konepelti ja tuhansia pienempiä osia. Varsinkin tämä ensimmäinen halli, jossa runko syntyy, oli erittäin pitkälle automatisoitu - erilaisia robotteja oli yli 300, mutta ihmistyöntekijöitä vain kourallinen. Valtavat prässit, leikkurit, poraus-, ruuvaus-, hitsaus- yms. robotit, katossa kulkevat kuljettimet ja lattioilla viivoja pitkin ajavat robottikärryt olivat todella vaikuttava ilmestys ja varsinainen insinöörien taidonnäyte. Tehtaasta putkahtaa uusi auto ulos joka 57:s sekunti, joten tahti on melkoinen.

Maalaushalliin emme päässeet, mutta siellä runko uitetaan muutamassa maalisammiossa ja kuivataan uunissa, ja sitten se siirtyy varsinaiseen kokoonpanohalliin, jossa moottori, sähköjohdot, renkaat, ja kaikki muukin asennetaan siihen. Tässä hallissa ihmisen osuus oli suuri, yhteensä työntekijöitä oli tuhansia. Erilaisia työvaiheita ja -pisteitä oli satoja, ja jokaisessa pisteessä työntekijällä oli enintään 57 sekuntia aikaa hoitaa oma osuutensa, ennenkuin auto siirtyi seuraavaan osioon. Autojen loputon virta liikkui liukuhihnalla pysähtymättä hetkeksikään, voisin kuvitella, että tuollainen työ on aika stressaavaa (ja yksitoikkoista!) eikä virheisiin ole varaa. Tosin näytti joillain työntekijöillä olevan aikaa ristisanojenkin ratkontaan - 30 sekuntia työtä ja 27 sekuntia ristisanoja! Tehdas pystyy tuottaamaan samalla linjalla jopa neljää eri automallia samaan aikaan, ja kokoonpanohallissa niistä voidaan kustomoida - jos en väärin muista - jopa satoja erilaisia valmiita autoja. Jokaisessa rungossa oli RFID-siru, joka kertoi työntekijöille, mitä juuri kyseiseen autoon piti asentaa. Mitään fundamentaaleja eroja näissä malleissa ei tietenkään ole (neljän erilaisen korimallin lisäksi - tällä hetkellä tuotannossa oli käsittääkseni kaksi), mutta maali, sisustus ja varustelu vaihtelevat. Valmis auto koostuu yli 25000:sta osasta, ja ymmärtääkseni sen matka teräsrullasta valmiiksi kiesiksi ei kestä juuri päivää kauempaa. Suurin osa sisäkomponenteista toki tulee valmiina muilta tehtailta (moottorit rakennetaan kyllä samassa tehtaassa), mutta tehdas ja tuotantoprosessi olivat melko kunnioitustaherättäviä.

Koreassa tauoton tehdastyö on kaksi- ei kolmivuorotyötä kuten Suomessa, joten työpäivät ovat melko pitkiä. Ja ne ovat sitä muuallakin kuin tehtaissa - virallinen työaika on kai yhdeksän tuntia, mutta käytännössä päivät venyvät 10-12 tuntiin, jonka päälle tulee usein vielä puolipakollista ryypiskelyä pomon kanssa. Kun tuohon vielä lisää 1-2h työmatkat, niin perhe-elämälle ei jää paljoa aikaa. Kuusipäiväisestä työviikosta ollaan kai sentään jo joissain paikoissa siirrytty viisipäiväiseen.

Seuraavaksi onkin sitten vuorossa Tokio, 20 minuutin päästä lähden kohti lentokenttää. Tuossa maailman suurimmassa metropolissa viihdymme tiistaihin asti, odotukset ovat korkealla.