sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Kalatohtori ja kuuma koira

Eläinten ystävänä päätin viettää perjantain erilaisten elikoiden parissa. Suuntasin aluksi dr. Fishin luokse läheiseen kahvilaan, jossa kalatohtorilla ja muutamalla sadalla kollegallaan on vastaanotto jalkakylpyaltaassa. Siellä tämä avulias joukko syö kuolleen ihon ja muun kuonan kaupunkikävelyn rasittaman potilaan jaloista varsin kohtuulliseen noin 1,2 euron hintaan. Kalat ovat hieman miljoonakalaa suurempia ja kutittavat melkoisesti näykkiessään ihoa. Vartin käsittelyn jälkeen jalat ovat sileät, rentoutuneet ja valmiina uusiin seikkailuihin. Pitää selvittää saako näitä kaloja ostettua Suomesta, tietokoneella istuessa olisi mukavaa jos voisi huljutella jalkojaan kalavadissa.

Kalahoidon jälkeen oli korealaisen hot dogin vuoro. Täällähän tuo ihmisen paras ystävä on suosittu paitsi lemmikkinä, myös ateriana, ja koirarakkaana ihmisenä en tietenkään voinut olla kokeilematta pitäisinkö piskistä myös lautasellani. Koiran tarjoilu on täällä kuitenkin periaatteessa laitonta (joskin erittäin yleistä), joten ravintolan löytäminen vaati hieman vaivannäköä. Ikkunoissa tai ruokalistoissa ei mainita koiranlihaa nimeltä, joten Mustia tarjoileva ruokala oli etsittävä hokemalla "gägogi? gägogi?"-kysymystä paikallisille katujen varsilla. Etsiskely tuottikin tulosta, ja ravintolaan astuessa ja suht' vastenmielisen tuoksun löyhähtäessä kasvoille ei ollut epäilystäkään, etteikö paikka olisi oikea. Jutusteltuani hetken surkealla koreantaidollani tarjoilijan kanssa ja osoiteltuani seinällä olevaa listaa ja naapuripöydissä höyryäviä patoja, saimme illalliskaverini kanssa eteemme kaasuliedelle kattilan, jossa oli lientä, vihanneksia ja mausteita. Sitten tarjoilija toi pöytään suurehkon palan koiranlihaa, ja pilkkoi sen kattilaan. Tätä keitontapaista sitten kauhottiin lautaselle, josta otettiin syömäpuikoilla lihaa ja vihanneksia, kieriteltiin ne mausteseoksessa ja nautittiin. Makua voisi luonnehtia mielenkiintoiseksi eikä lihanpalojen syömisen kanssa ollut mitään ongelmia, mutta ei ruoka kyllä mitään herkkua ollut. Keitetyn koiran haju sen sijaan on todella luotaantyöntävä. Kokeilemisen arvoinen juttu, mutta kulinaristiset seikkailuni koiramaailmassa jäänevät kuitenkin tähän yhteen kertaan.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Noniin uus yritys..
Vaikuttaa mielenkiintoiselta tuo "kalahoito" :D

Terkkuja!

T:Petra