Eilen vuokrasimmme polkupyörät 63 buildingin läheltä Han-joen rannalta. Saapuessamme rantaan taivaalla lensi kymmeniä ellei satoja leijoja, ja päätin itsekin ostaa moisen puistossa olleesta kojusta. Leija oli käytännössä värjätty muovikassi ja kaksi tikkua ristissä, mutta eipä hintakaan ollut päätähuimaava, ja se lensi vallan mainiosti. Leijatuokion jälkeen hyppäsimme polkupyörien selkään kohteenamme World Cup Stadiumin ympärillä oleva puisto noin viiden kilometrin päässä. Joen ranta oli, yllättävää kyllä, vailla taloja ja autoliikennettä, leveä pyörätie ja puistomainen alue jatkui kilometritolkulla joen molemmin puolin. Fillarit eivät olleet aivan uusinta huutoa ja 190-senttisenä mukavan ajoasennon löytäminen korealaisille mitoitetun pyörän satulasta osoittautui mahdottomaksi. Pääsimme kuitenkin stadionpuistoon, jossa vietimme hetken istuskellen ja ihmisiä katsellen. Auringon alkaessa laskea ajoimme noin tunnin matkan takaisin.
En tiedä, mikä korealaisessa lastenkasvatuksessa on vikana, mutta monet tuntuvat olevan paitsi uimataidottomia, myös pyöräilykyvyttömiä. Oletteko koskaan nähneet apupyöriä aikuisen ihmisen polkupyörässä? En minäkään ollut ennen eilistä. Lisäksi monien ajotyyli oli todella vaappuva ja ennakoimaton, ja saimmekin todistaa törmäyksiä ja kaatumisia. No, maassa maan tavalla ja eiköhän onnellinen elämä onnistu ilman polkupyörää ja polskimista.
Kävimme eilen myös sotamuseossa, jossa kerrottiin Korean jakaantumisesta ja Korean sodasta. Museon pihalla oli vaikuttava kokoelma erilaisia tykkejä, panssarivaunuja ja lentokoneita, suurimpana legendaarinen B-52 pommikone. Laajoissa sisätiloissa kerrottiin yksitykskohtaisesti itsenäistymisen ja sodan tapahtumista, sekä myös Korean joukkojen toimista ympäri maailmaa rauhanturva- ja sotatehtävissäkin. Sota vetää aina hiljaiseksi, mutta visiitti oli mielenkiintoinen ja ajatuksiaherättävä. Ei ollut paljosta kiinni, ettei koko Korea olisi kommunistinen valtio. Ilman YK:n ja USA:n väliintuloa näin olisikin käynyt. Korea on ehkä havainnollisin esimerkki siitä, miten erilaisiin lopputuloksiin melko samoista lähtökohdista voidaan 50 vuodessa päätyä.
Kohta olisi tarkoitus suunnata laukkakisoihin ja kokeilla vedonlyöntiä, seuraava blogikirjoitus saattaakin sitten olla miljonääri-Nikon käsialaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti