Ilotulitusta, saunomista, aurinkoa ja Maoa

Lauantaina Han-joen rannalla oli suuri ilotulitustapahtuma. Tulitukset olivat melkoisen hienoja, mutta parhaiten mieleen jäi silti matka rantapuistoon miljoonan muun soulilaisen kanssa. Metrot olivat niin täynnä, että hengittäminenkin oli työlästä, onneksi sentään kaikki muutkin olivat matkalla samaan paikkaan, joten toisin kuin normaalissa ruuhkassa, tällä kertaa ei tarvinnut murehtia siitä, pääseekö vääntäytymään massan läpi ulos oikealla pysäkillä. Luultavasti puistoon olisi päässyt nostamalla jalat ilmaan ja ajelehtimalla ihmismassan puristuksessa. Lähin metroasema oli ilmeisesti niin täynnä, että metro ei edes pysähtynyt siinä, vaan jouduimme kävelemään yhden pysäkinvälin maan pinnalla. En ole varmaan koskaan nähnyt niin paljon ihmisiä kuin tuona päivänä.

Tulituksen jälkeen odottelimme, että ihmismassat purkautuvat puistosta, ja sitten siirryimme yliopistomme lähelle olutta litkimään ja myöhemmin myös karaokea laulamaan. Täällä karaokepaikat poikkeavat melkoisesti suomalaisista vastineistaan - seurue vuokraa oman kopin, jonne mahtuu 6-8 henkeä hoilaamaan keskenään (myös DVD-leffojen katselua varten on samantyylisiä paikkoja). Yöllä päätimme lähteä vielä kylpylään rentoutumaan, osa paikoista kun on auki vuorokauden ympäri. Kuumat yrttialtaat ja saunat tekivätkin hyvää aamuneljältä, ja niiden jälkeen olo oli niin rento, että taksi kotikulmille tuntui turhalta, saihan kylpylässäkin nukkua. Ylimmän kerroksen makuusalissa uni tuli silmään mukavasti, ja aamulla kömmin vielä parin tunnin tirsoille happihuoneeseen yöelämän jälkeistä heikotusta hoitamaan. Toimii!

Eilen olimme Innan kanssa päiväretkellä vanhalla tutulla Muiidon saarella. Laskuvesi oli todella alhaalla ja vetäytyneen meren paljastamalla merenpohjalla kyykki simpukankerääjiä työssään. Aurinko paistoi ja mukava lokakuinen hieman yli 20-asteinen tuulenvire hyväili ihoa istuskellessamme rantakivellä keksejä mutustellen ja kirjojamme lukien. Itselläni on työn alla Jung Changin ja Jon Hollidayn kirjoittama Maon elämäkerta, joka on yksi mukaansatempaavimmista tietokirjoista aikoihin. Kaikista kauheuksista lukiessaan ei voi olla ahdistumatta, mutta kirjaa ei malta laskea käsistään. Kouluaikoina en muista juurikaan Maon hallinnosta kuulleeni, länsimaissa Hitlerille lienee varattu pahimman diktaattorin viitta. Todellisuudessahan Mao pisti käytännössä kaikilla mittareilla vielä monta kertaa "paremmaksi" teurastaen niin ystäviä kuin vihollisia, hirmuhalliten neljäsosaa maapallon ihmisistä ja aiheuttaen lopulta kymmenien miljoonien ihmisten kuoleman. Erittäin suositeltavaa luettavaa kenelle tahansa.