Korealaista kokkausta

Eilen kävimme korean kieliryhmän kanssa korelaisella kokkauskurssilla. Olen koittanut vältellä suurinta osaa massaekskursioista ja -tapahtumista koska perinteisten tanssien tai pukujen kanssa kikkailu vaihtariporukalla ei jotenkin sytytä, mutta tälle reissulle kannatti lähteä. Valmistimme suolaisia ohukaisia punaiseksi ja vihreäksi värjätyistä taikinoista, ja niiden täytteeksi kahdeksaa sorttia erilaisia suikaleita mm. sienistä, katkaravuista, munakkaasta ja sipulista. Pikkuohukaiselle sitten lusikoitiin kaikkia täytteitä, päälle sinappikastiketta ja koko komeus kääräistiin suuhun sopivaksi rullaksi. Yksinkertaista ja loistavaa! Vanhana ravintola-alan konkarina tietenkin ihastutin sekä koreanopettajamme että kurssin vetäjät rautaisilla pilkkomis- ja paistamistaidoillani. Ehkäpä tulevaisuuteni voisikin olla kokkiohjelman vetäjänä Koreassa? No, tuskinpa sentään.



Tänään suuntasimme Korean kolmanneksi korkeimpaan rakennukseen, 63 buildingiin, joka seisoo Han-joen rannalla. Suurimpana houkuttimena meille olivat näköalat, jotka avautuivat 60. kerroksen taidegalleriasta vajaan kahden ja puolen sadan metrin korkeudesta, mutta kävimme myös IMAX-teatterissa Alppidokumenttia katsomassa sekä akvaariossa meren ja vähän muidenkin paikkojen otuksia ihmettelemässä. Taidegalleriassa oli Hello Kitty -taidenäyttely, joka oli ihan hupaisaa pop-taidetta. Näyttelyä kiinnostavampaa oli kuitenkin joka suuntaan allamme levittäytyvä kaupunkimaisema auringonlaskun aikaan kaupungin valojen syttyessä ja autojen valojen kiitäessä valtateillä kiiltomatojen lailla.





Akvaario oli melko masentava kokemus, kuten eläintarhat usein ovat. Pingviinejä, hylkeitä, saukkoja ja merileijonia pienehköissä vitriineissään, rauskuja ja mustekaloja aivan liian pienissä altaissa ja kaikenlaisia käärmeitä ja matelijoita. Kun on kerran nähnyt trooppisten vesien loiston maskin läpi, akvaariot tuntuvat typeriltä, ja pingviinejäkin katson mieluummin luontodokumentissa.



Tällaiset käsienkuivaajat Suomen baareihin, kiitos.