Korean alkeet

Kielikurssi tosiaan alkoi vasta maanantaina, 3 viikkoa muiden kurssien alkamisen jälkeen. Hieman hölmöä, koska aikaa opiskeluun jää muutenkin vain muutama kuukausi - tunteja tosin on tuplasti enemmän per viikko kuin muilla kursseilla. Melkoisen haastavaltahan tuo vaikuttaa, lukeminen ja kirjoittaminen pitää opetella aivan alusta, onneksi opettaja on innostava ja mukava; samaa ei voi sanoa muiden kurssieni proffista. Erilaisia kirjainmerkkejä kielessä on 40, mutta "perusaakkosia" vain 24, ja loput ovat sitten näiden johdoksia, esim. äänteet a - ya - wa perustuvat samaan kantamerkkiin. Teksti ei kuitenkaan kulje suoraviivaisesti vasemmalta oikealle kuten meillä, vaan kirjaimet ryhmitellään tavuiksi, joissa on 2-3 merkkiä päällekkäin ja/tai vierekkäin, kirjaimista riippuen. Suureksi yllätyksekseni olen oppinut suurimman osan aakkosista jo hieman yli vuorokaudessa tavailemalla kaikkea mahdollista vastaantulevaa tekstiä kaduilta. Erityisesti metroasemien nimikyltit ovat oiva opetusväline, kun nimet on kirjoitettu sekä korealaisilla että meikäläisillä kirjaimilla (sekä kiinaksi). Kurssikirja on melko armoton vasta-alkajalle: kaikki teksti on pelkästään koreaksi, mutta tällainen kylmä suihku lienee tehokkain tapa oppia ne aakkoset ja sitten pääsee itse kielen kimppuun tosissaan. Ja vaivannäkö palkitsee välittömästi, jo nyt on melkoinen voittajaolo kun osaa tavata tekstiä vaikkapa mukin kyljestä, vaikka tekstin merkityksestä ei ole hajuakaan.

Tänään on tiedossa paitsi korean opiskelua, myös Korean historiaa 1870-luvulta nykypäivään, joka kiinnostavasta sisällöstään huolimatta on melko kuivaa lusimista. Kurssiin liittyvä erilaisista kirjoista koottu monistenippu on noin tuhatsivuinen, toivottavasti emme käy aivan kaikkea läpi syksyn aikana. Proffan hitaan etenemistahdin huomioiden ihmettelisin jos ehtisimme lukea kaiken. Toisaalta voihan hän viikkoa ennen tenttiä käskeä opiskelemaan loput 650 sivua itsenäisesti.

Eilen oli kämppiksemme Dennisin 19-vuotissynttärit. Korelainen ystävättäremme teki meille herkullisen korealaisen aterian ja suomalaiskämppis Petri yllätti Venäjältä tuomallaan vodkapullolla, joten sielu ja ruumis saivat täyspainoista ravintoa. Viikkokausien soju-kuurin jälkeen oikea vodka oli melkoista dynamiittia. Onneksi sain lähdettyä baarista ajoissa kotiin, joten syksyn päätarkoitus, opiskelu, ei häiriinny.

Kävimme myös eilen import-ruokia myyvässä supermarketissa, jossa oli kohtalainen valikoima mahtavia länsimaisia ruokia ja viinejä. Hintataso ei tietysti ollut kovinkaan edullinen, mutta parillakymmenellä eurolla tarttui mukaan muutama juustonpala ja iso salamipaketti, nam! Tosin salami osoittautui hieman pettymykseksi, olisi pitänyt ostaa kalliimpaa laatua. Vielä kun saisi ruisleipää, mutta se lienee turha toivo.