Patikointia

Pari päivää sitten kävimme patikoimassa läheisellä Dobongsan-vuorella. Se on aivan kaupungin tuntumassa ja kävelymatkan päässä metropysäkistä, joten olimme varautuneet melkoiseen ihmismäärään, mutta vuorelle pyrkivät vaeltajamassat löivät meidät silti ällikällä. Metrossa joka ikisellä tuntui olevan vaellusvarusteet päällään, ja kun jäimme kaikki pois samalla pysäkillä, suunta oli selvä: tuhansien ihmisten virran mukaan vuoren juurelle - luultavasti emme olisi siinä ryysiksessä päässeet muualle vaikka olisimme halunneet.



Alueella oli satoja ruokakojuja ja kaikenlaisia vaellustarvikekauppoja, ja ostimme matkaevääksi maki-sushirullaa muistuttavat gimbapit. Erilaisia reittejä alueella kulki onneksi melkoisesti, joten pahin ryysis hellitti alkaessamme nousta kohti Jaungbong peakia, jota ei voi luonnehtia erityisen korkeaksi (>700m), mutta sitäkin jyrkemmäksi. Vieressä kohosi myös pari muuta huippua, jotka oli tarkoitus valloittaa ennen laskeutumista.

Varsinkin jälkimmäinen puolisko ylämäkiosuudesta oli enemmän kiipeämistä kuin patikoimista, ja käsineet olisivatkin tulleet tarpeeksi kun piti tarttua milloin lohkareen reunoihin, milloin vaijereihin ja kaiteenpätkiin, joita pahimmissa paikoissa onneksi oli. Haastavinta ei kuitenkaan ollut itse maasto, vaan ihmispaljous - kun kapealla harjanteella, jonka molemmilla puolilla on kymmenien metrien pystysuora pudotus, tulee vastaan 20 korealaista reippailijaa kävelysauvoineen ja rinkkoineen, alkaa isompaakin miestä hieman hirvittämään. Pahimmassa kohdassa päätimmekin kääntyä takaisin ja kiertää erään huipun helpompaa polkua pitkin, siinä määrin ahdistavaksi kiipeily ryysiksessä yltyi. Vaikka pidän itseäni hyväkuntoisena, eikä tasapainossakaan ole valittamista, niin kyllä korealaisten vuorikaurismaisen määrätietoista etenemistä sai ihmetellä huuli pyöreänä. Pahin haaste on oikeastaan kuumuus, 30 asteessa kipuaminen ei todellakaan ole helppoa hommaa, ja vettä kuluikin melkoista tahtia. 4,5 tunnin lenkin jälkeen olimme aivan litimärkiä hiestä ja lopen uupuneita.



Valitettavasti utu peitti taas kerran suuren osan maisemista, joten kovin hienoja valokuvia reissulta ei jäänyt käteen. Ehkä syksyllä kelit selkenevät kirkkaammiksi. Pistän kuitenkin joitakin otoksia tähän ihmisten ihmeteltäväksi.





Huomenna olemme menossa Everlandiin, yhteen maailman suurimmista huvipuistoista, joka sijaitsee Soulin eteläpuolella. Alueella on myös maailman suurin vesipuisto, ja tarkoituksena olisi lähteä liikkeelle aikaisin, jotta molemmista ehtii kokea jotakin.