Näin väittää paikallisen potkupallokerhon slogan - kävimme siis tänään katsomassa Korean liigan ottelua FC Seoul vs. Chunnam Dragons. Valtava World Cup Stadium ei todellakaan pullistellut ihmisiä, arviolta muutama tuhat katsojaa täytti vain keskikohdat toisesta pääty- ja toisesta sivukatsomosta. Itse päädyimme epäonnisina väärään, lähes tyhjään päätyyn FC Seoul-fanikatsomon tanssiessa, huutaessa ja mekastaessa kentän toisessa päässä. En ole koskaan aiemmin ollut jalkapallo-ottelussa ja amatööripenkkiurheilijan ammattitaidollani arvioisin pelin tason Suomen liigaa paremmaksi, mutta kauas Mestarien liigasta. Soul pyyhki vastustajalla nurmikkoa 3-0, harmi, ettemme olleet keskellä juhlatunnelmaa vaan puolityhjässä päädyssä, jossa metakkaa piti vain vierasjoukkueen pieni fanijoukko. Eiköhän seuraavaan kotiotteluun 19.10. tule kuitenkin raahauduttua, suunnitelmissa on myös baseball-otteluun ja laukkakisoihin tutustuminen lähitulevaisuudessa.
Stadionin ympärillä oli myös mukava puisto, jossa oli paljon lapsiperheitä viettämässä sunnuntaita lasten viilettäessä mm. rullaluistimilla ja sähköskeittilaudoilla (!).
Ottelun jälkeen kävimme "syö niin paljon kuin jaksat"-sushiravintolassa, jossa alle kympillä sai tankata salaatteja, misokeittoa, nuudeleita, kaikenlaisia palleroita ja kymmeniä erilaisia susheja, jäätelöä ja kahvia unohtamatta. Erikoisinta taisi olla nigirisushit, joiden päällä oli pienenpieni mustekala, parhaan makuisia taas jo Suomessa tutuksi tulleet lohi- ja rapunigirit.
Kiitos sen, että tästä kaupungista on lähes mahdoton löytää roska-astioita (roskia ei silti näy juuri missään!), olin tuntemattomaksi jäävänä ajankohtana - luultavati pari viikkoa sitten - unohtanut reppuuni ruoantähteitä muovipussissa. Tänään ne sitten löytyivät, kun puhkaisin pussin jollakin esineellä, ja mädäntyneet mönjät tulvivat laukkuuni. Mahtavaa.
Mennyt viikko on kulunut melko rauhallisissa merkeissä Dennisin synttäreitä lukuun ottamatta. Korean opiskelu on vienyt melkoisesti aikaa, intensiivikurssilla kun edetään huimaa tahtia. Aakkoset ovat kyllä jo hallussa ja lukeminen sujuu, mutta yksinkertaisimpienkin lauseiden muodostaminen ja muistaminen tuottavat tuskaa. Eiköhän tämä kuitenkin tästä, motivaatio on ainakin kova.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti